Retki Vargamäellä
PDF

Suosilta auttaa teidät rämeen yli. Se on kapein paikka Tanksemäen ja Tammsaaren suosaarien välillä, jonka pohja on Peeter Hansenin ja Jakob Sikenbergin aikoina täytetty oksilla, kivillä ja mättäillä.

Ruokapirtti on entisen ladon paikalla. Ennen siellä säilytettiin tuoretta heinää, nyt teille tarjotaan hyvää ruokaa.

Parkkipaikalla voitte pysäköidä auton ja löydätte kartat museosta ja Albun kunnasta – paljon ideoita, mitä vielä nähdä ja kokea.

Portilla, selkä maatilalle päin seisoessa ja ja katsoessa rämettä(metsää), voi kuvitella, miten joskus Karja-Eedi kuuli kellojen soiton yli tasaisten peltojen, katsoi Järva-Madiksen kirkkoa ja kaipasi sinne, mutta „....kuinkas menet, kun on paikatut housut jalassa ja itsetehty lippalakki päässä.“

Aitta on ainoa säilynyt rakennus, jonka on rakentanut kirjailijan isä Peeter Hansen. Rakennuksen entisen olkikaton korvaa nyt ruokokatto. Aitta rakennettiin maanpinnasta korkeammalle, jotta tuuli voisi puhaltaa lattian alta ja tilat olisivat puhtaat ja kuivat. Rakennus koostui kolmesta osasta, jotka täyttivät omia erilaisia tehtäviään: vaateaitta, vilja-aitta ja ruoka-aitta. Tilojen väliin jäi avoin väli. Myöhemmin talon perijä August Hansen rakensi portinpuoleiseen osaan vielä yhden aitanosan.

Kellarin rakensi 1930-luvulla kirjailijan veli August Hansen. Se koostuu kahdesta tilasta – yhdessä säilytettiin perunoita, toisessa hilloja, omenia jne. Tiloja tuulettaa tuuletussavupiippu.

Riihitupa entisöitiin vuonna 1976. 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä rakennettu kirjailijan synnyintalo tuhoutui valitettavasti vuoden 1945 tulipalossa. Riihituvassa on kaksi eteistä, kaksi kamaria (takakamarissa asuivat äiti, isä ja nuoremmat lapset, etukamarissa muu perhe), ruokakomero, säilytystila, riihitupa, riihen puimatanner, ruumenus, sikolätti ja riihi.

Asuintalon perusti kirjailijan veli August Hansen vuonna 1934. Augustin elinaikana käytössä oli ainoastaan talon alin kerros – olohuone, ruokailuhuone, makuuhuone, tyttären huone, palvelijan huone ja keittiö. Vuonna 1958 avattiin toisessa kerroksessa museo. Tämänpäiväinen asuintalon esittely tutustuttaa Hansenien perheen tarinaan ja kirjailija A. H. Tammsaaren tuotantoon.

Karjatalli oli tavallinen suorakaiteenmuotoinen rakennus mitoin 20,5 x 8,9 m. Keskellä sijaitsi suuri taloushuone ja kahdella puolin navetat – toisella puolella lehmät, toisella puolella lampaat, lisäksi molemmalla puolella pahnatilat.

Paimentolaisten kenttä sijaitsee karjatallin edessä, sika-aitauksessa ovat lampaat ja siat ja etuaitauksessa lehmät, härät ja hevoset. Odotamme lapsia entisten paimenien tavoin paimentamaan oman pikku maatilansa eläimiä.

Karjapihat rakennettiin kestäviksi ja pitkiksi, jotta eläimet eivät pääsisi arvokkaalle pellolle. Vahvat seiväsaidat pitivät kaikki eläimet kiinni.

Mökkiläisten asuinrakennukset perustettiin kahden tilan rajalle. Kolmehuoneinen sauna koostuu riihituvasta, kamarista ja riihen puimatantereesta. Yksi perhe asui kamarissa, toinen riihituvassa. Kummallakin oli oma ruokakomero. Yhden perheen eläimet elelivät riihen puimatantereella, toiset pienessä navetassa. Molemmalla perheellä oli oma aitta. Tammsaaren Pohjois- sekä Etelätilan raja kulki tuvan ja riihen puimatantereen välistä.

Ojien kaivaminen oli täkäläisen kansankulttuurin osa. Ojien avulla haluttiin johtaa vettä rämeestä ja saada tuoreet pellot kasvattamaan hyvää satoa. Sauna-Madisen sanoin „...naapurin kanssa yhteisesti saattaa olla halvempi mutta Pearun kanssa yhteisesti tulee kalliimmaksi.“ Kahden yhteiseksi kaivetut ojat aiheuttivat paljon ongelmia ja käräjöimistä.

Tammsaaren pihatammista on jäljellä vain yksi. Legendan mukaan ennen pihalla kasvoi vain tammia. Tammemme ikä on tänään hieman yli 200 vuotta.

Järvamaan Kulttuurilehtoon ovat Järvamaan kulttuuripalkinnon saajat saaneet istuttaa oman puun. Omalaatuinen perinne aloitettiin vuonna 1992 ja tänäpäivänä lehdossa on yli 100 laatoitettua kulttuuripuuta.

Peeter Hansenin kuusikko eli uuden talon kuusikko. Jokainen oikea isäntä istutti puut seuraavan polven hirsiksi. Vanhassa kuusikossa sijaitsee nyt keinu ja piknikpaikka.

Paimenpoikien voimistelualue on suunniteltu kirjalliseksi seikkailuradaksi, jossa jokainen kiinnostunut voi kokeilla omia voimiaan ja älyään ja vaeltaa näin kirjailijan tuotannon läpi.

Paimentolaisten leikkikivi on suuri siirtolohkare, josta tuli kahden perheen lasten salainen tapaamispaikka ja paimenten oma pieni leikkimaatila.

Meiltä kysytään vielä, missä sijaitsee: Jussin kuusi, Indrekin kivi, Joosepin ja Liisin tukkipino, missä teatteriesityksiä esitetään jne.

On tultava etsimään omin silmin!

Sitemap